Pääkirjoitus 2016 Nro 29

Muuten täällä on mennyt hyvin kun ei oteta huomioon sitä että vävy oli taasen laittanut uuden Mersun. Se oli monta päivää tuossa PT:n kulkuväylällä haitolla kun PT siirtyi johtajaopettajan asunnosta raahvisessa tuotantolaitoksessa olevalle virkapaikalle.
PT kun vävyn Mersua ohikulkiissaan tutki oli vähällä joutua paniikkiin, että eikö tästä ehki ruostetahraa löydy vaikka auto oli vasta täyttänyt 22 vuotta. Sitten kuitenkin päivän pelasti löytö eturekisterikilvestä. Senhän molemmissa ruuveissa oli selvästi ruostetta. Ei se koettelemus siihen loppunut, siinähän oli alla aluvanteet ja aivan uudet kesärenkaat. Sillon PT:n oli pakko juosta asuntolan taka märisemään.
Ei ole helppo myöntää että vävy oli netistä löytänyt yksilön jota oli hoivattu ja rakastettu enemmän kuin mitään muuta perheenjäsentä. Kun se puhtaan peräpeilin tuohon pihalle pyöräytti, meidän molemmat Avensikset loivat siihen oitis todella paheksuvan katseen.
Tuli mieleen että miksi PT ei ostanut Mersua, niitä olisi saanut tällä Avensiksen hinnalla useita. Vävy ostaa näitä yhden kerrallaan. Tämä yksilö näyttäisi kestävän ainakin vielä kuusi vuotta. Sen arvo putoaa vuodessa 400 euroa. Sille riittää pelkkä liikennevakuutus.
PT:n auton arvo tietysti tipahtaa vuodessa tällä vaihtotiheydellä paljon enemmän. Siis hyväosaisen ihmisen elämä on tosi kallista. Jos ihminen on hyvissä ajoin saanut itselleen ylipuhuttua yhteistyökykyisen ja ahkeran emännän on hänelle pikku juttu hoitaa myös nämä autokulut.
Sillä minkälaisen emännän on sattunut saamaan on suuri vaikutus ihmisen elämän laatuun. Ei tässä PT:kään istuisi tällä arvovaltaisella virkapallilla ellei olisi muutettu tänne rouvan kotikylälle. Ei olisi vävylläkään ylioppilaaksi koulutettua emäntää. Eikä appiukkoa joka on jo vuosikausia antanut tunnepitoista, puolueetonta ja arvokasta palautetta kulkuvälinehankinnoissa. Hesse

Bookmark the permalink.

Comments are closed.