Pääkirjoitus 2017 Nro 31

Taasen etelänmies osui poroon tässä meidän kohdalla. Vasan oli emo jättänyt rantaan päiväunille kun päätti mennä vähän viitostielle vilvoittelemaan. Eihän sitä sataa kaahaavaa katumaasturia ehtinyt huomata.
Maasturin vasen kulma osui emon päähän aiheuttaen vakavan aivovamman. Tovin kuluttua tien reunalla makaavalle emolle palasi taju. Muisti heti että sehän vasa jäi sinne rannalle ja on voinu lähteä liikkeelle. Varmaan sillä on jo nälkä tai ainakin maito kelpaa koska vain.
Äiskän tolpilleen nousu osoittautui yhtä huteraksi kuin hänen vasansa jaloilleen nousu keväisen syntymänsä jälkeen. Siitä muutaman metrin pääsi kohti rantaa, mutta sitten jalat pettivät.
Viimeiseksi havainnoksi poroäidille jäi karmaiseva näky. Se vanha tuttu solidaarinen kääkkä joka antoi yksinhuoltajaporon vapaasti pihallansa laiduntaa olikin nyt siihen ilmaantunut. Sitä poroemon viimeistä järkyttävää näkemää ei ole tähän ollut sopivaa kirjoittaa koska tätä lukevat jotkut alle 18-vuotiaatkin. Poromiehet ovat aikapäiviä sitten kertoneet PT:lle miten kituva poro päästetään päiviltä.
Yksi keino porokolareiden lopettamiseksi olisi se että porot pidettäisiin kotona poissa liikenteestä.
Toinen melkein yhtä tehokas keino olisi alentaa liikenteen nopeus kuuteenkymppiin, silloin vähenisivät myös hirvikolarit, jotka ovat vaarallisempia.
Sitä PT ihmettelee miksi itse ajaa sitä sallittua sataa kun käy Taivalkoskella. Ehkä ei ole ollut vielä kykyä oppia toisten tekemistä virheistä.
Kerran piti talvella Kylmäluomantiellä ojan kautta väistää kahta poroa, jotka olivat kytiksellä mäennyppylän takana. Eihän se noussut takaisin tielle joten piti soittaa traktori hinaamaan. Silloinen Avensis ei ollut moksiskaan tästä pikku sukelluksesta. Hesse

Bookmark the permalink.

Comments are closed.