Pääkirjoitus 2018 Nro 34

Elitarvikeasiantuntijana PT on aina tiennyt mitä tulee syödä ja mitä ei.
Siihen aikaan kun rahat olivat vähissä piti tarkasti miettiä miten vähillä rahoilla sai ostettua kaloreita mahdollisimman paljon. Nykyään PT on jo vuosia joutunut sivusta seuraamaan tätä sukuunsa pesiytynyttä rehuvillitystä.
Kyllä siinä kalorille tulee hintaa kun ostovihannes on melkein kokonaan täynnä vettä ja vähän sisältää kuitua joka sekin suorittaa ohimarssin ja näin yhdellä vetaisulla vie nekin rahat mennessään kääkyläfabriikin päänvaivaksi.
On PT jonkun verran joustanut enemmistön paineen alla. Esimerkiksi tilaamaansa kaalilaatikkoon on suvainnut laittaa vähän kaalta jauhelihan sekaan väriksi. Jälkiruoka on aivan erityisen edistyksellinen tähän vuodenaikaan. Ensin PT menee ruokapöydästa pihalle ja syö mansikat jotka ovat sadonkorjaajalta nurmikolle tippuneet edellisenä iltana kun on kypsät kerätty PT:n hoivaamalta luomumansikkamaalta.
Seuraavaksi jälkiruokailu jatkuu mustaherukkapensailla, niitä mustia mollukoita jotka eivät ole koskaan kelvanneet poroille PT pistelee noin kaksi desiä.
Seuraavaksi saman verran viereisestä männiköstä mustikkaa ja lopuksi vadelmia kompostin takaa.
Perunat istutettiin 75 pv sitten, ovat nyt syötävässä kunnossa. Porkkanoitten harvominen ja multaaminen on PT:llä vielä vähän kesken. Työtä hidastaa yli 30 senttiä pitkät varret.
Porot ovat jossakin määrin reilua porukkaa ne eivät syö mustaherukoita, hilloja, mustikoita, vadelmia, puolukoita eivätkä samettiruusuja.
Silti porot syövät erittäin terveellisesti eikä heillä ole havaittu kohonneita kolestroliarvoja vaikka syksyisin useimmat heistä syövät itsensä tahallaan ylipainoisiksi jotta jaksavat viettää rietasta elämää.

Hesse

Bookmark the permalink.

Comments are closed.