Pääkirjoitus 2018 Nro 36

Emännälle soitti Helsingistä rikospoliisi. Emäntä heti ajatteli että mitähän pahaa hän on tullut tehneeksi, kun olimme joku päivä sitten käyneet siellä Vantaalla Jaanan ja Jennin tykönä ja varsinkin kun emäntä vähän narmaisi Jennin Tojotalla suurinta sallittua sataakahtakymppiä mennessämme moottoritiellä.
Sehän rikospoliisi kertoi kuitenkin emännälle ilouutisen, että hän oli juuri estänyt siirtymästä meidän tililtä 400 euroa rahaa ulkomaisille rikollisjärjestöille. Enempiä ilouutisia kuuntelematta rouvani totesi poliisille että meillä isäntä hoitaa näitä tiliasioita ja toi puhelimen PT:lle.
PT on aina mielellään halunnut tehdä yhteistyötä poliisin kanssa, joten paneuduimme tähän asiaan syvällisemmin. PT uteliaana kansalaisena alkoi kyselemään tarkemmin tästä tehokkaasta poliisista. Kun tiedusteluissa oli päästy hänen esimiehiinsä saakka niin tämä poliisi alkoi esittämään vastakysymyksiä: Etkö sinä (tähän väliin tuli pitkä litania kotimaisia kirosanoja) luota suomalaiseen poliisiin? Hän päätti lopettaa puhelun koska yhteistyö sujui hänen mielestään niin huonosti.
PT luottaa oikeaan suomalaiseen poliisiin. He tekevät parhaansa näiden huijareiden kiinni saamiseksi. Meidän tehtävä on huolehtia siitä ettei ketään täällä nämä rääväsuiset konnat pääse huijaamaan.
Voimme varmistaa perheissämme ja kylillä ettei ketään puolustuskyvytöntä lähimmäistämme päästä petkuttamaan puhelimella eikä kotikäynnillä.
Sehän dementoituminen korjaisi luontojaan tämän pankkitunnusten selville saamisen, mutta kun ne kirjoitellaan niin isosti ja selvästi helppoon paikkaan että sieltä ne tulee luettua valepoliisille tosi sympaattisen ja hempeän keskustelun jälkeen.
Pankki ja oikea poliisi ei urki kenenkään pankkitunnuksia.

Bookmark the permalink.

Comments are closed.