Pääkirjoitus 2018 Nro 45

PT kirjoitti joitakin vuosia sitten, kuinka meille kävi köpelösti kun meidän sähkönkuluttajien yhteisesti omistama sähkön­jakeluverkko myytiin pois meidän hallinnasta. Aikaa myöten se on ajautunut suursijoittajien haltuun.
Sähköverkon arvo on noussut korkealle koska se on monopoli­asemassa vailla mitään kilpailua. Nyt se määrää sähkösiirron hinnan meille entisille omistajille eikä meidän auta muuta kuin maksaa.
Kun verkko aikoinaan myytiin eteenpäin kunnanpäättäjien toimesta sijoitettiin rahat poikimaan korkoa kunnille.
Jos verkko olisi edelleen meidän omaisuutta olisivat ne rahat kiinni verkossa ja verkon tuotto jäisi meille tänne Koillismaalle ja siirtomaksusta päättäisimme itse.
Monissa maissa myös veden jakelusta on tullut suursijoit­tajien bisnestä.
Kaukolämpöäkin ostetaan usein paikkakunnan ainoalta toimittajalta megawatteina ja kaukolämpöön liitytään tavallisesti vapaaehtoisesti, siitä kait voi päästä myös eroon tarvit­taessa.
Nyt aivan uuden villityksen sijoittajat ovat keksineet rahan poijittamista silmälläpitäen. On alettu keinottelemaan tonteilla, semmoisilla joissa on rakennus päällä.
Nyt rahamies ostaa halvalla tontin joko kunnalta tai joltakin muulta myyntihaluiselta. Sitten hän antaa tontin rakennusfirmalle jolloin ilmainen tontti alentaa rakennuskustannuksia.
Kun asunnot on myyty huomaavat asukkaat talonsa olevan vuokratontilla, josta kyllä oli pienellä mainittu kauppasopimuksessa, mutta kukaan yhtiökokoukseen tulleista ei ollut huomannut sitä. Se tontin vuokra oli tavallista korkeampi ja sidottu vähintäänkin indeksiin. Lisäksi tontin omistajalla oli oikeus myydä tontti vaikka ulkomaille jos tahtoi. Kannattee lukea myös pikku präntti.

Bookmark the permalink.

Comments are closed.