Pääkirjoitus 2019 Nro 42

Ostin ammoisina aikoina kannettavan kelamagnetofonin, koska kasettinauhurit oliva vielä siihen aikaan epäluotettavia.
Laite maksoi 500 mk. Kuukausipalkka oli saman verran. Laitetta saattoi käyttää myös äänen vahvistimena.
PT nauhoitti laitteella silloisia hitti-iskelmiä monta kelallista, mutta arvokkainta mitä tuli nauhoittaneeksi oli vastalöydetyn alle kakskymppisen kaunottaren ja itsensä välistä iloista ja onnellista ajatustenvaihtoa.
Vuosikymmenten varrella mankka ja nauhat joutuivat jonnekin monien muuttojen yhteydessä.
Nyt hiljakkoin PT:tä alkoi kiinnostamaan nauhojen löytymisen vuoksi se että olisikohan ne tosi ihanat äänet tallella yli 50 vuoden takaa.
Siispä netistä PT hommasi vanhan kelamankan joka maksoi 50 euroa, sitä odotellessa löytyikin asuntolasta erään pahvilaatikon pohjalta se alkuperäinen mankka, jonka historia oli tosi värikäs. Sehän oli mukana silloinkin kun PT pyöräili ensimmäisille treffeille Simosta Kuivaniemeen.
Se oli myös mukana nuoremmalla veljellänikin joka kaverin kanssa pyöräili Kuivaniemeen tansseihin. Silloinhan PT lainasi heille pyörän, mankan ja asuntonsa sitä vastaan että sai viikonlopuksi maasto Jawa moottoripyörän lainaan, jolla kävi täällä Polossa eka kertaa.
No sillä aikaa pojat ajelivat pyörällä Kuivaniemessä; toinen oli tavaratelinellä ja huuteli mankan mikrofooniin kaikenlaisia joutavuuksia.
Pusikossa kyttäsi poliisi, koska aiemmin oli tapahtunut omaisuusrikos. Pojat joutuivat ankaraan kuulusteluun ja poliisi takavarikoi mankan. Kuulustelussa eivät kertoneet kuitenkaan että velipoika oli reisussa moottoripyörällä ilman ajokorttia.
Maanantaina PT haki mankan poliisilta ja samalla nuhteli voimakkaasti virkavallan edustajaa laittomasta takavarikosta.

Bookmark the permalink.

Comments are closed.