Pääkirjoitus 2019 Nro 5

Oli niitä pakkasia ennenkin. Hyvin tarkeni lapsena mennä yöpuulle kun vetäytyi kokonaan täkin alle. Sitä ennen piti nuoremmille täyttää esikoisen velvollisuus ja kertoa Pertsan ja Kilun seikkailut ja jättää tarina tahallaan mahottoman jännään kohtaan. Sisarten hartaista pyynnöistä huolimatta jatkoa ei seurannut sinä iltana.
Pumpunranta oli paikan nimi joka oli rakennettu aivan Kemijoen rantaan. Sieltä pumpattiin vesi Koivun rautatieaseman vesitorniin josta sitten höyryveturit saivat vettä juodakseen.
Siinä valtion asunnossa oli vain kaksi huonetta: keittiö ja kamari. Me lapset kaikki nukuimme tietysti kamarissa. Silloisella PT:n alulla oli nurkassa oma heteka. Se oli erittäin viihtyisä nukkua kun sen vieterit ja salmiakkikuvioinen rautalankaosuus olivat antaneet periksi ja siitä oli tullut semmoinen kuppimalli, hyvä ettei keskeltä vastannut lattiaan. Kuopan muodostumista joudutti ratkaisevasti se että me lapset vanhemmasta päästä pidimme sitä hetekaa päivisin trampoliinina.
Aikaa myöten kovalla pakkasella tahtoi alkaa selkäpuolta palelemaan vaikka oli aivan hupussa peiton alla. Syyksi paljastui silloisen olkipatjan tyyppivika. Patjan sisälle asennetut pitkät oljet vähitellen murenivat ja lopuksi kulkeutuivat kaikki yhteen läjään jalkopäähän. Olihan se sitten myöhemmin mahtavaa nukkua kun patjaan vaihdettiin uudet pitkät oljet.
Meidän kissakin muutti PT:n jalkopäähän nukkumaan. Paitsi kerran PT ihmetteli että mitä sillä mirrillä on huolia kun se ei saa unenpäästä kiinni.
Sehän kissa kun ei saanut unenpäästä kiinni alkoi joutessaan penikoimaan ja tietenkin PT:n piti alkaa toimitusta seuraamaan sivusta. Sieltä ne poikaset tulivat kukin vuorollaan, eikä istukoistakaan tullut mitään ongelmaa, sillä emo hoiteli ne egolookisesti pois omalla tavallaan. Hesse

Bookmark the permalink.

Comments are closed.